Lopuksi kirjoitetut alkusanat
Aloitin tämän sivun kirjoittamisen elokuun ultrakäynnin jälkeen. Tuossa vaiheessa tytön (tosin siinä vaiheessa sukupuoli ei ollut selvillä) maailmaantulo alkoi olla niin varmaa, että uskalsimme tiedottaa asiasta sukulaisille laittamalla ultraäänikuvat nettiin.Kuvien kuvatekstit alkoivat kasvaa, ja jonkin ajan kuluttua huomasin kirjoittavani odotuspäiväkirjaa. Samalla linkitin alunperin piilossa olleen kuvagallerian etusivulleni.
Mutta siirrytään itse asiaan, tarina alkaa sanoilla "Anna hihkaisee aamulla".
Raskaustesti, 30.6.2005
 |
| Mittari näyttää positiivista! |
Seuraavana päivänä lensimme Amsterdamiin, jossa ostimme kahdella eurolla Pregnancy for Dummies -oppaan taskuunsopivan miniatyyriversion. Minä palasin sunnuntaina takaisin kotisuomeen, mutta Anna jäi palvomaan Microsoftia koko viikoksi.
Viikko 7, 15.7.2005
|
| Seitsemännen viikon kuvasta ei yksityiskohtia vielä näy.
Varsinainen asukas vasemmalla, oikealla ruskuaispussi. Laskettu toimituspäivä on kuvassa 2. maaliskuuta, mutta nykyinen arvio on 27.2.2006 (+- 2 viikkoa). |
Viikko 13
|
| Kasvokuvassa hurmaava hymy, tullut kai isäänsä. |
|
| Tässä kuvassa mukana kätten ja jalkojen heiluttelua. Pään päällä näkyvät kirkkaat pisteet ovat sormia, joita näyttää löytyvän aivan oikea määrä. |
Toinen neuvolakäynti, 2.9.2005
Ennen neuvolan vastaanotolle menoa Anna antoi terveysaseman labrassa verinäytteen ja pissasi purkkiin. Tulokset kuullaan ensi viikolla.Neuvolassa ei sen ihmeempää, Annalla ei ole ollut mitään ongelmia. Pahoinvointiakin oli ollut vain kerran, ja sekin opuksien mukaan kaksi viikkoa liian myöhään. Ja tuo pahoinvointi johtui kaiketi siitä, että Anna ei syönyt heti juoksulenkin jälkeen vaan antoi verensokerin laskea turhan alas. Jäppisen/otuksen/minkälie syke oli noin 160, Doppler-laitteen ujellus kuulosti vanhalta Moogilta. Edellisellä käynnillä syke oli ollut 170, ja Dopplerista oli kuulunut pelkkää suhinaa.
Lapsi ei ole vielä oikein realisoitunut mielessä, enkä osaa kehitellä sille sukupuolineutraalia puhuttelunimeä. Sikiöstä puhuminen kuulostaa ylikliiniseltä, "jäppinen" on liian maskuliininen, "otus" liian alien ja "mikälie" ehkä turhan etäinen. Onhan tässä tietysti vielä aikaa keksiä nimityksiä.
Nuo neuvolat ovat turhauttavia paikkoja tuleville isille. Totta kai kaikki kunnon miehet käyvät siellä, mutta täysin turhaan me siellä olemme, ei meitä tarvittaisi. Neuvolan tädin pari pakollista isälle keksittyä kysymystä vain vahvistavat tunnetta. John O'Farrellin Parasta miehelle -romaanissa oli miehen tarpeettomuutta käsitelty brittimiehen kannalta, siellä isää tarvittiin odotuksen aikana ainoastaan synnytyksessä eväsleipiä tuomaan. Suomessa ei noita leipiäkään tarvita.
Seuraava neuvolakäynti on lokakuun alussa, hieman ennen toista (tai meidän tapauksessa kolmatta, tai tuossa vaiheessa oikeastaan neljättä) ultra-kuvausta. Ja minä olen totta kai mukana.
Lapsivesipunktio, 6.9.2005
Tässä välissä ehdimme käydä lapsivesipunktiossa Tapiolan Adinassa, joten oikean kromisomimäärän omaavan lapsen sukupuolikin on tiedossa. Työnimenä tytöllä on Hermione, mutta tuo ei toivottavasti jää lopulliseksi.Odotin innolla sivulle laitettavaksi kuvaa, jossa terävä neula olisi lähestynyt punktiosta autuaan tietämätöntä pikku-sikiötä. Mutta ei tuollaista saanut. Enkä itse asiassa nähnyt koko neulaa edes tv-ruudulla.
Naimisiin 9.9.2005
Perjantaina pidimme työstä vapaata ja kävimme puoliltapäivin käräjäoikeudessa vihkiyttämässä itsemme avioliittoon. Nyt loppui Annalta synnissä elo. Minähän olen ateistinen pakana, joten synti on minulle täysin tuntematon käsite.Kolmas neuvolakäynti, 4.10.2005
Tytön syke oli laskenut 150:een. Mitään muuta merkillepantavaa ei tällä käynnillä sitten ollutkaan. Kaikki menee niinkuin pitääkin.Rakenne-ultra, 11.10.2005
|
|
Tyttö on nyt 20 viikon ja yhden päivän ikäinen, pituutta on kertynyt n. 20
senttiä. Tytön koko on jo sellainen, että ultraäänellä on vaikea
saada kokovartalokuvaa, eikä pituusmittauskaan enää onnistu. Päänympäryksen, reisiluun ja vatsanympäryksen perusteella ultraäänikone arvioi tytön painoksi 310 grammaa. |
|
| Tytöltä löytyy aivot, kaksi munuaista, vatsalaukku, ehjä selkäydin, nelikammioinen sydän, notkeat jalat ja hieno kasvoprofiili. Mitäpä sitä muuta elämään tarvitaankaan! |
|
| Hei hei! Seuraavan kerran nähdäänkin sitten helmikuun 27. päivä. Värien ja äänen kera. |
Paikka Haikaranpesässä, 12.10.2005
Anna sai aamulla varattua paikan Kätilöopiston Haikaranpesään. Pesäpaikkaan kuuluu kaksi harjoittelusessiota tammikuun puolessavälissä. Ja isille on tarjolla keskusteluryhmä isyydestä, jee jee.Oma panokseni odotukseen: Illalla laitoin vakuutusyhtiöön kyselyn tytön vakuutuksista.
27.11.2005
Kolme kuukautta laskettuun aikaan!Odotus on edennyt yllätyksettömästi. 9.11. kävimme jälleen neuvolassa, kaikki oli kunnossa. Hermionen syke oli noin 145 ja seuraava neuvolakäynti sovittiin tehtäväksi juuri ennen joulua. Käynnillä sovittiin myös lääkärintarkastus viime keskiviikolle.
Tarkastuksessa lääkärin mittaama SF-mitta (eli kohdunpohjan korkeus häpyluusta, symfuusi-fundus -mitta [kiitos Google!]) oli täsmälleen sama kuin neuvolatädin kahta viikkoa aikaisemmin mittaama. Koska mitta ei näennäisesti ollut kasvanut, aikaistettiin seuraava neuvolakäynti itsenäisyyspäivän aattoon. Todennäköisesti kyseessä on ainoastaan eri mittaajista johtunut mittausvirhe.
Lisäksi Annan paino oli kahdessa viikossa noussut yli kaksi kiloa. Minä jäin talouden painovertailussa kakkoseksi.
Hermionelle on nyt tehty myös vakuutusvaraus. Olimme jo vaihtamassa kaikkia vakuutuksiamme Pohjantähdestä Lähivakuutukseen, mutta viime hetkellä päätimme pysyä Pohjantähden asiakkaina. Lähivakuutuksen vauvavakuutus olisi ollut jonkin verran Pohjantähteä edullisempi, mutta Kuluttajien vakuutustoimiston vakuutusvertailun perusteella myös kattavuuksissa oli eroja. Joten päädyimme kalliimpaan mutta kattavampaan ratkaisuun.
Eilen aloitimme huonekalujen uudelleenjärjestelyn siirtämällä sohvan toiselle seinustalle. Päätimme luopua erillisesti AV-huoneesta ja siirtää television, cd-levyt, pleikkarin ja Tiivitaavin olohuoneeseen. Onhan tuo tietysti hieman keskiluokkaista, mutta niinhän on koko lapsenhankintakin.
29.11.2005 Sänky saapuu
Pikkuhiljaa Hermione alkaa realisoitumaan kotiimme. Tänään Anna toi kotiin isänsä ullakolta aidon 60-luvun rottinkisen vauvansängyn. |
| Anna uudessa sängyssä jouluaattona -67. |
30.11.2005 Matkavakuutus!
 |
| Tässäpä vasta tarpeellinen kortti! |
5.12.2005, viikko 28
Aamulla postista tuli Kelalta kirje, jossa kerrottiin, että meille on myönnetty äitiyspakkaus, ja se toimitetaan postiin kahden viikon sisällä. Mukana oli Kelalle tyypillisesti myös ohje, kuinka päätöksestä voi valittaa.Koska SF-mitta oli pari viikkoa sitten näyttänyt pysyneen ennallaan, oli tänään vuorossa ylimääräinen neuvolakäynti. Vakituisen neuvolatädin lisäksi paikalla oli myös harjoittelijatyttö, joka neuvolaperinteiden mukaisesti kätteli tulevaa äitiä ja unohti isän.
Ohjelmassa oli taas normaalirutiinin mukaisesti verenpaineen mittaus, sydänäänien kuuntelu, punnitus ja SF-mittaus. Hermionen syke oli hieman yli 150, eli se ei näemmä laskekaan lineaarisesti iän myötä. Odotusten mukaisesti SF-mitta oli kasvanut normaalisti, ja oli nyt 27 senttiä.
Seuraava käynti on alkuperäisen ohjelman mukaisesti juuri ennen joulua. Ensi viikolla on ilmeisesti tiedossa jonkinlaista parisuhdevalmennusta.
9.12.2005 - äitiyspakkaus saapuu, naapurissa palaa
Anna haki postista 8,4 kiloa painavan äitiyspakkauksen. Naapurirapussa olleen tulipalon ja Annan pikkujoulun johdosta paketin avaaminen jäi kuitenkin lauantaille. |
| Pakkaus purettuna. Poliittisesti korrektissa paketissa ei ole sinisiä tai punaisia vaatteita, vaan kaikki on tasapuolisen turkoosia ja beigeä. Mukana paketissa myös helistin, kondomeja ja liukuvoidetta. |
18.12.2005, turvakaukalo
Työkaveri antoi lainaksi Römer Baby-Safe plus -turvakaukalon. Kyllä nyt kelpaa Hermionen huristella Harakanpesästä kotiin!Keskiviikkoiltana olimme Annan kanssa neuvolassa ensimmäistä lastaan odottaville tarkoitetussa parisuhdevalmennuksessa. Heti alkuun tuli kymmenen minuutin tietoisku väkivallan ja lyömisen pahuudesta ja me kaikki kymmenen osallistujaa kuuntelimme ihmeissämme.
Olin odottanut keskimääräisen osallistujapariskunnan olevan meitä nuorempia, mutta yllättäen kaikki mukana olleet 5 pariskuntaa olivat yli kolmekymppisiä. Odotusajan suhteen olimme joukon häntäpäässä, yhdellä pariskunnalla oli enää kahdeksan päivää laskettuun aikaan.
Kaikenkaikkiaan puolentoista tunnin sessiosta ei jäänyt käteen juuri mitään. Mutta oli kyseessä sentään ensimmäinen neuvolan järjestämä tilaisuus, jossa isäkin oli täysipainoisesti huomioitu.
22.12.2005 - Neuvolakäynti
Tänään oli raskauden virallinen kesto 30 viikkoa ja 3 päivää. SF-mitta oli 30 senttiä, ja Hermionen syke on näemmä vakiintunut välille 140-150. Neuvolatädin tunnustelujen perusteella Hermione asustelee kohdussa vielä hieman poikittain, mutta tuo on tässä vaiheessa vielä täysin sallittua.Tästä eteenpäin on neuvolakäyntejä kahden viikon välein.
Neuvolasta kotiuduttuamme huomasimme postiljoonin vierailleen ja tuoneen kasan joulukortteja. Yhden kirjekuoren sisältä löytyi sukkapari Hermionelle.
 |
| Sukkien mittakaavan selventämiseksi kuvassa mukana klassinen tulitikkuaski. |
23.12.2005 - aatonaatto
Hermione sai lahjaksi jo toiset sukkansa, tällä kertaa kutojana oli tuore valtiotieteen tohtori Marion. Ja koska väitöskirjan teko ei enää rasita, niin lisää vaatetusta on kuulemma vielä luvassa.31.12.2005 - Vaunuostoksilla
Tänään kävin ensimmäistä kertaa vaunukaupoissa. Anna oli käynyt jo torstaina katsastamassa tarjontaa ja hakemassa esitteitä. Minä olin tiedustellut kollegoilta vaunusuosituksia ja surffaillut netin vaunukaupoissa (mm. mypram.de, Pingpong ja Baby-Online-Shop).
Anna oli torstaisen kauppakierroksensa perusteella innostunut Emmaljungan vaunuista, minä olin jostain syystä tykästynyt etukäteen Teutoniaan. Perjantai-yön Excel-taulukoinnin (normaalisti käytän tietysti OpenOfficen Calcia, mutta sitä ei ollut tarjolla sängyssä käyttämässäni läppärissä) tuloksena halusin nähdä Emmaljungan Ceroxin, City Crossin ja Classic Sportin, sekä Teutonian Mistralin.
Ajoimme Varistoon Lastentarvikkeeseen katsomaan Emmaljungan vaunuja. City Cross vaikutti aivan pätevältä, mutta eniten ihastuin Cerox Combiin. Cerox on kasassa ollessaan ainoastaan 39 senttiä korkea, 10 senttiä matalampi kuin City Cross. Vaunu myös tuntui kaikinpuolin jämäkältä ja laadukkaalta. Classic Sportin jätimme kokonaan katsomatta, se olisi luultavasti ollut hieman liian korkea Mondeo-farmarin matalahkoon tavaratilaan.
Seuraavaksi meillä oli vuorossa Lastenturva, ja siellä Teutonian Mistral. Hetken Mistralia kokeiltuani ymmärsin, miksi Anna oli innostuneempi Emmaljungasta, saksalaisen vaunun laatu oli jollain vaikeasti ilmaistavalla tavalla ruotsalaista heikompi. Vaunut olivat varmaan aivan yhtä tukevat kuin Emmaljungat, mutta ehkä ne vain tuntuivat huterommilta. Tai sitten mekanismit eivät toimineet yhtä luotettavan oloisesti kuin ruotsalaisessa vaunussa. Tai olisiko syynä ollut kangasosien materiaali. Oli syy mikä tahansa, niin muutamassa minuutissa minunkin mielipiteeni oli päätynyt puoltamaan Emmaljungaa. Toki Mistralista löytyi myös etunsa Ceroxiin nähden, kasaanlaitto ja aisankääntö onnistuivat vähemmällä kurottelulla, heijastimet olivat mahdollisesti paremmat. Mutta Teutonia oli tässä vaiheessa jo Hävinnyt Emmaljungalle.
Teutoniaa saisi netistä useasta paikasta selvästi alle Suomen hintojen. Emmaljungalle löytyi muutaman tunnin surffailulla vain yksi nettikauppa, Das Baby Haus, eikä tuollakaan hintaetu ollut erityisen merkittävä. Emmaljunga on näemmä tasaisen kallis ympäri Eurooppaa, joten sen voi ostaa Suomestakin tuntematta tulevansa huijatuksi.
Nyt pitäisi sitten vaan päättää Hermionen uuden kulkupelin väri. Hmm... Sport Ruby. Tai sitten Sport Yellow.
1.1.2006 - vaunuesitemietintöjä
Aamulla palasin vielä hetkeksi vaunuvalintojen pariin ja luin uusintana läpi Annan torstaina Lastenturvasta tuomat i'coo- ja HappyBaby -vaunujen esitteet. I'coon Platon vaunujen pirtsakkaan militaristisen ulkonäön olin noteerannut Lastenturvassa, mutta tuota ei tullut mitenkään erityisemmin tarkasteltua. I'coon 2004-esite on aivan tyylikäs, mutta informaatiotaso on lähellä nollaa. Ei minkäänlaista tietoa vaunujen painosta, mitoista tai mukana tulevista varusteista. Eikä www-sivutkaan sen enempää kertoneet. Kaiken lisäksi esite oli kirjoitettu ainoastaan saksaksi ja englanniksi. Mutta vaunut olisivat kyllä kieltämättä hyvän näköiset.HappyBabyn esite onkin sitten vastenmielisyydessään aivan oma lukunsa. Puolassa painettu suomenkielinen esite sisältää runsaasti isoja kuvia sekä tönkkösuomella kirjoitettua automainoksista kielikuvia huonolla menestyksellä lainaavaa mainosjargonia. Kun lapsesi aikuistuu ja ryhtyy hankkimaan omaa autoa, hän varmaan etsii jotain DRIVER 4XL:n kaltaista, eli autoa, joka tarjoaa samaa laatutasoa. Aha. Lopussa esitteen kammottavuus nousee jo aivan uusiin sfääreihin: Näinä kiireisinä aikoina auton turvaistuimessa istuva lapsi ei edes tiedä hymyilevänsä meille kiitollisuudesta. Onnettomuuden tapahtuessakaan lapsi ei ymmärrä mitään - ymmärtäminen on ajajan asia.
Esite on ehtaa camppia! Eikä se tietenkään kerro mitään vaunujen painosta, koosta, varustelusta, renkaista tai värivaihtoehdoista. Vaunut voivat olla hyvätkin, mutta esitteen lukemisen jälkeen en halua kyseiseen "suomalaiseen tuotemerkkiin" sen tarkemmin tutustua.
2.1.2006 - Neuvolakäynti
Vakiokäynti neuvolassa. SF-mitta oli vaihteeksi pysynyt samassa 30 sentissä kuin joulua edeltävänä käyntinä. Neuvolatäti epäili syyksi Hermionen poikittaista asentoa, mutta aikaisti siitä huolimatta seuraavan käynnin jo ensi viikon lopulle. Tytön pitäisi kääntyä pää alaspäin viimeistään viikolla 36, tuohon on vielä neljä viikkoa aikaa.Syke oli vanha tuttu 150.
10.1.2006 - Valmennusta Haikaranpesässä
Ensimmäinen synnytysvalmennussessio Haikaranpesässä oli täyttä asiaa. Paikalla oli 10 pariskuntaa, joista suurimman osan laskettu aika oli joko 27. tai 28. helmikuuta. Neuvolan parisuhdesessiosta poiketen olimme tällä kertaa Annan kanssa melko selvästi joukon vanhimpien joukossa.Kolmen tunnin koulutus alkoi kätilön pitämällä Haikaranpesän esittelyllä. Tämän jälkeen oppitunti siirtyi synnytyksen alkumerkkeihin, supistuksiin ja itse synnytykseen. Oppitunnin puolenvälin kohdalla jossakin lähihuoneessa syntyi uusi ihminen maailmaan.
Vartin tauon jälkeen siirryimme tutustumaan synnytyshuoneeseen. Huone ei vastannut yhtään televisiosarjojen opettamaa kuvaa synnytyssalista. Lattialta ja seinistä puuttuivat sairaalamaiset kaakelit ja kirkkaat valot, niiden sijaan nurkassa oli poreallas, ikkunoissa verhot, lattialla normaali sänky ja jumppapallo. Itse asiassa kuvittelin hetken, että olimme tutustumassa normaaliin perhehuoneeseen. Tosin olihan huoneessa myös toinenkin sänky, joka muistutti enemmän mielikuvaani sairaalasängystä, ja tämän vieressä pääte ja ilokaasulaitteet.
Synnytys ei muutenkaan vastaisi tv:stä tuttua mallia. Synnyttäjä voisi kävellä ympäri huonetta, käydä välillä helpottamassa oloaan kylpyammeessa (isä voi mennä mukaan, mutta silloin pitää muistaa ottaa uimahousut kotoa), synnyttää kontallaan, seisaaltaan, jakkaralla, ammeessa. Tai sitten myös siinä perinteisessä sängyssä. Ja koko ajan synnyttäjän ja lapsen sykettä ja supistuksia seurattaisiin langattomasti. Ja ilokaasua riittäisi isällekin, kunhan ei nyt ylettömyyksiin mennä.
Iltapäivän lopuksi näytille tuotiin muutaman päivän ikäinen poika äiteineen ja katsottiin synnytysvideo. Seuraavan tiistain valmennuksessa käsitellään synnytyksen jälkeistä aikaa Haikaranpesässä. Lisäksi tuota seuraavana torstaina on vielä henkilökohtainen jutustelu kätilön kanssa.
13.1.2006 - Neuvolakäynti, vk. 33 + 4
SF-mitta oli noussut 31 senttiin, joten taas ollaan mittaustenkin mukaan kasvussa. Siis aivan normaali vakiokäynti, syke oli 140.Iltapäivällä Anna kävi vielä Kätilöopistolla harjoittelemassa rentoutumista ja äänen käyttöä synnytyksessä.
17.1.2006 - Haikaravalmennus, osa II
Paikalla oli samat kymmenen pariskuntaa kuin edelliselläkin viikolla, vain kätilö oli vaihtunut. Tällä kerralla aluksi ohjelmassa oli käytännön asiat. Synnytyksen jälkeen Kättärillä oltaisiin 2-3 yötä. Vaikka synnytys tapahtuukin Haikaranpesässä, vietetään synnytyksen jälkeinen aika tilojen vuoksi todennäköisemmin normaalipuolen perhehuoneissa. Isän olisi syytä olla yöt paikalla, joten varpajaisten viettoa ei suositella. Vauvalle ja äidille on tarjolla vaatteet talon puolesta. Aamiaisen lisäksi tarjolla on kaksi varsinaista ateriaa, iltapäiväkahvit ja iltapalat. Kännykkää saa käyttää.Toinen puoliaika koulutuksesta keskittyi imetykseen. Koulutus päättyi 90-luvun alussa tehtyyn imetysvideoon, jonka miesten viikset herättivät koko ryhmässä hilpeyttä.
19.1.2006 - Haikaravalmennus, osa III
Kolmas ja viimeinen Haikaranpesän valmennuskäynneistä oli kahdenkeskinen keskustelu kätilön kanssa. Paikkana oli yksi viihtyisistä synnytyshuoneista, tässä huoneessa ei ollut nurkassa poreammetta.Vuorossa oli taas uusi kätilö. Keskustelu eteni aluksi valmiin kyselylomakkeen pohjalta. Millaisia odotuksia on synnytykseltä? Onko kummallakaan sairaalapelkoa? Erikoisruokavalio? Haluaako äiti peräruiskeen? Mitä kivunlievitysmenetelmiä halutaan käytettävän? Missä asennossa synnytyksen halutaan tapahtuvan? Halutaanko lapsi heti synnytyksen jälkeen rinnalle, vai kuivataanko pahimmat tahrat ensin? Haluaako isä leikata napanuoran? (Öö... tuota, en oikeastaan.)
Tällä kertaa kätilö mainitsi myös kivunlievityksenä myös akvarakkulat, ensimmäisen valmennuksen kätilö oli puhunut pelkästään epiduraalista ja ilokaasusta.
Lopuksi saimme tarkistaa lomakkeelta vastauksemme ja allekirjoitimme molemmat kuulustelupöytäkirjan. Lomakkeessa oli näemmä myös synnytyksen jälkeen täytettävä osa, Haikaranpesä haluaa selvästi pysyä ajantasalla asiakastyytyväisyydestä.
20.1.2006
Yöllä ennen nukahtamista mietimme hetken Hermionelle oikeata nimeä. Lopputulokseen emme päässeet, mutta riitaakaan emme saaneet aikaiseksi.Töissä kysyin ruokapöydässä kollegoilta, olivatko he katkaisseet lapsiensa napanuoran. Otoksesta 50% oli leikannut ja 50% ei. Kummaltakaan ei tosin oltu kysytty asiasta etukäteen, eikä vaihtoehtoja oltu tarjottu. Tuleeko minusta heti synnytyshetkellä huono ja välinpitämätön isä, jos annan kätilön leikata napanuoran?
25.1.2006
Anna kävi päivällä lääkärintarkastuksessa. Hermione ei enää ole poikittain, nyt asento on oikeaoppisesti pää alaspäin.2.2.2006
Marraskuun lopussa suunnitelmissamme oli ollut siirtää televisio Hermionen tieltä olohuoneeseen, mutta joulukuussa olohuoneen kirjahyllyn paikanvaihdon jälkeen tulimme siihen tulokseen, että emme sittenkään halua televisiota olohuonetta pilaamaan. Niinpä päätimme yhdistää "työhuoneemme" ja sijoittaa Hermionen Annan huoneeseen.Yleisen saamattomuuden ja kaikenmaailman tenttien johdosta aloimme kuitenkin määritellä Hermionen tulevan huoneen raivausta vasta keskiviikkona, jolloin piirtelin ruutupaperille tarvittavia Lundia-laajennoksia. Torstaiaamuna suuntasimme Mäkelänkadun Lundia-kauppaan, mutta hyllyjä emme vielä saaneet mukaan, koska tarvitsemamme 60x228-tikkaat ovat tilaustavaraa. Toteutusvaiheeseen pääsemmekin kahden viikon päästä.
Iltapäivällä oli normaali neuvolakäynti. Loppusuora alkaa häämöttää, ja jatkossa käyntejä on viikon välein. SF-mitta oli 32 senttiä, eikä sen pitäisi enää tulevien viikkojen aikana tuosta paljoa kasvaa. Neuvolatäti arvioi Hermionen painon tulevan olemaan välillä 3500 - 3700 grammaa.
Illalla kävimme teatterissa katsomassa Sydänmaata. Yhteisiin kulttuuririentoihin on kohta tulossa pitkähkö tauko.
4.2.2006 - Lastenvaunut tulevat kotiin
Päivällä suuntasimme Varistoon vaunuja hakemaan. Emmaljungan Cerox Combiin olimme päätyneet jo vuodenvaihteessa, väri ei vielä ollut täysin selvä. Rivissä olleita vaunuja katsellessani ihastuin soft pink-väritykseen, mutta Annan ankaran vastustuksen johdosta jouduin luopumaan ihastuksestani. Lopulta päädyimme sport yellow-väriin, joka itse asiassa oli ollut toinen suosikeistani jo vuodenvaihteessa. Mutta Hermione olisi taatusti itse valinnut sen vaaleanpunaisen! |
Cerox-yhdistelmän kylkiäisenä Lastentarvikkeesta annettiin mukaan Philipsin digitaalinen itkuhälytin (SBC SC477 DECT). Olen pitänyt itkuhälytintä tyypillisenä turhakkeena, mutta kai tuolle ilmaishälyttimelle pitää antaa edes mahdollisuus osoittaa hyödyllisyytensä, varsinkin kun siinä on 120 kanavaa, DECT, ja 225 euron hintalappu.
Vauvapiirit tuntuvat olevan pääkaupunkiseudulla melko pienet. Anna näki kaupassa ensimmäisen Haikaranpesävalmennuksen demo-äidin, ja kaupasta poistuessamme vastaan käveli samassa valmennuksessa ollut pariskunta.
Paluumatkalla ostimme vielä Kannelmäen Prismasta Hermionelle kylpyammeen.
13.2.2006 - Raskausviikko 38 + 0
Enää kaksi viikkoa laskettuun aikaan! Anna kävi päivällä neuvolassa. SF-mitta oli kasvanut 33 senttiin, ja Hermionen pää on jo tosi alhaalla. Raskauden ei neuvolatädin mukaan pitäisi mennä ainakaan paljoa yliaikaiseksi. Seuraava neuvolakäynti on ensi viikon maanantaina.Viime viikolla tytön varusvarastot täydentyivät entisestään. Alkuviikosta Hämeenlinnassa asuvilta tutuilta tuli yli äitiyspakkauksellinen kahden vauvan käytössä olleita vaatteita. Perjantaina Anna kävi hakemassa työkaveriltansa sitterin ja muovikassillisen vaatteita. Nyt Hermionella taitaa olla jo hameita enemmän kuin äidillään.
20.2.2006 - Kassi
Ja isin kassiin pakataan: Anna kävi tänään vakiokäynnillä neuvolassa. Vakiotätimme oli lomalla, mutta vaihdokkikin oli kuulemma ihan mukava. Seuraava käynti on varattu ensi maanantaille, eli lasketuksi ajaksi.Viikonloppuna rakentelimme Lundia-hyllyjä ja raivasimme Hermionen huonetta tyhjäksi. Pitäisi vielä saada huoneeseen hieman väriä, ainakin matto ja verhot voisivat olla pirtsakkaammat. Ja seiniinkin pitäisi oikeastaan laittaa tapetit. Mutta eiköhän lastenhuoneistamista voi jatkaa myöhemminkin.
Hieman jännittää, tyttö voi syntyä koska tahansa.
21.2.2006
Lisäsin matkakassiini fleece-housut. En sittenkään pakkaa partakonetta. Torstaihin saakka pyöräilen töihin, mutta perjantaina pitänee jo mennä autolla, että ehtii tarvittaessa nopeammin kotiin. Iltaisin on olo hermostunut, jos lähtö tulee vaikka jo ensi yönä...Posti oli tuonut Marionin kutomat tumput ja myssyn.
22.2.2006
Ei tullut lähtöä vielä tänään. Mutta pyöräilykauteen tuli katkos jo tänään aamulla 20 metrin pyöräilyn jälkeen, kun etuvaihtajan vaijeri katkesi.23.2.2006
Posti toi Amazonista tilatun astrobiologian kirjan, joten odottelun ohella voin lueskella ensi torstain tenttiin.25.2.2006
Annan vatsaa on hieman nipistellyt eilisillasta lähtien. Ehkä nuo ovat pieniä supistuksia. Tai sitten vain joitain vatsanväänteitä. Eipä niistä tiedä. Aika on mennyt olympialaisia katsellessa.26.2.2006 - Laskettu aika -1 päivä
Kyllä tämä alkaa näyttää siltä, että huomennakin on vielä mentävä töihin.27.2.2006 - Laskettu aika
Vielä olisi kolme tuntia vuorokautta jäljellä, mutta eiköhän se ole uskottava, että toimitus myöhästyy. Anna kävi päivällä neuvolassa, kaikki oli edelleenkin kunnossa. Hermione oli kääntänyt kylkeään viikon aikana, selkä osoitti eri suuntaan kuin edellisellä käynnillä.Minä viihdyin töissä viisi tuntia. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kirjasin idle-tunteja. Ja hyvältä tuntui!
28.2.2006
Postista tuli Hermionelle pieni poikakenguru. Kenguru oli kotoisin Kiinasta ja kirjekuoreen se oli hypännyt Malesiassa, Borneon viidakossa.Kotona ollaan edelleen, Anna lukee Kaksplussaa ja Vauva-lehteä, minun pitäisi lukea astrobiologian ylihuomiseen tenttiin.
...ja sen kengurun tunnisti pojaksi siitä, että sillä ei ollut pussia vatsassa.
1.3.2006
Eipä mitään ihmeellistä tänäänkään.2.3.2006
Tämän päivän vietin kotona tenttiin lukien. Neljäksi suuntasin yliopistolle. Hermione oli ollut totuttuun tapaansa kiltisti koko päivän, ja uskalsin turvallisin mielin pitää puhelimen tentin ajan repussa poissa silmistä ja korvista. Tentti oli helpohko, arvosanaksi tullee 4 tai 5, vaikka HOX-geenien merkitystä en muistanutkaan.Anna kävi illalla kirjastossa ja toi sieltä Suuren vauvakirjan. Tähän asti opitun perusteella sain hypätä ylitse ensimmäiset 65 sivua. Illan televisionkatselusession aikana Hermionella oli vauhti päällä, ja Annan maha myllersi kuin pienessä maanjäristyksessä.
Maanantaina olisi ohjelmassa Depeche Moden keikka. Odottaakohan Hermione tuohon saakka?
3.3.2006
Anna soitti tänään Kätilöopistolle ja varasi ensi torstaiksi ajan yliaikakontrolliin. Jos Hermione ei ole torstaihin mennessä päättänyt tulla ulkomaailmaan, niin kontrollissa varmistetaan, että kaikki on kunnossa.Ensimmäisestä kontrollista neljän päivän päähän sovitaan uusi kontrolli. Jos Hermione odottaa toiseen kontrolliin saakka, niin tällöin tyttö ei pääse tutustumaan Haikaranpesään, vaan synnytys tulee tapahtumaan normaalilla osastolla.
4.3.2006
Eipä ole Hermione tänäänkään osoittanut tutustumishalua ulkomaailmaan. Päivällä otimme muutamia julkaisukelvottomia kuvia Annan vatsasta.Maanantaina vaihdan työmatkalle auton takaisin polkupyörään. Alkuviikon lakkoliikenteessä pyörällä ei ainakaan juutu ruuhkaan. Ja autoiluun on syytä tehdä katko, sen mukavuuteen alkaa ikävästi hiljalleen tottua.
5.3.2006
Tänään yritimme jouduttaa tytön maailmaantuloa järjestämällä syömingit ja mainostamalla asiaa kovaan ääneen etukäteen Hermionelle. Mutta vaikka paikalle oli kutsuttu tohtori Turusta, maisteri Malmilta ja pari ylioppilasta pääkaupunkiseudulta, ei Hermis kuitenkaan ryhtynyt tapahtumaa maailmaantulollaan perumaan.Muutoin Hermione on viettänyt koko viikonlopun melko vauhdikasta elämää. Tyttö pyörii ja nyrkkeilee ja Annan maha on lähes jatkuvien maanjäristysten kourissa.
6.3.2006
Anna kävi viimeisellä odotusajan neuvolakäynnillä. Kaikki oli kunnossa, SF-mitta oli kasvanut 35 senttiin ja painoarvio oli 3,7 tai jopa 4 kiloa.Seuraava tapaaminen neuvolatädin kanssa onkin sitten kotikäynnillä. Kunhan Hermione vain suostuisi tulemaan ulkomaailmaan.
7.3.2006
Eilen illalla olin Hartwall Areenalla kuuntelemassa Depeche Modea. Odottamisen kannalta oleellinen havainto oli, että vaikka Areena onkin osittain kiven sisään rakennettu, oli kännykällä täysi kenttä myös jäällä.Olo on hieman flunssainen. Toivottavasti tämä ei äidy synnytykseen mentäessä kunnon taudiksi.
Hermione ei ole tänäänkään tiedottanut itsestään millään uudella lailla.
8.3.2006
Aamulla oli sen verran viluinen olo, että jätin pyörän varastoon ja menin töihin autolla. Lakosta huolimatta ruuhkaa ei ollut lainkaan, tosin siihen saattoi vaikuttaa se, että töihin ehdin vähän ennen kymmentä ja pois lähdin jo ennen kolmea.Työkaverit varoittelivat, että sairaana en välttämättä pääse mukaan koko synnytykseen. Onneksi olo ei ole päivässä pahentunut, joten jäänee flunssa vain yritykseksi.
Huomenna menemme päivällä Kätilöopistolle ensimmäiseen yliaikakontrolliin.
Klo 20:08 Jaaha, tuleekohan yliaikakontrollille sittenkään tarvetta. Nyt Annalla esiintyy jonkinlaista ajoittaista kipua alavatsan ja selän tietämillä. Etsin jo varmuuden vuoksi sekuntikellon esille ja laitoin suklaat matkakassiin. Mutta ei nyt vielä innostuta. Anna kävi lämpöisessä suihkussa, minä kävelen käytävällä edestakaisin.
Klo 21:19 Eivätköhän nuo supistuksia ole! Nyt niitä on jatkunut jo yli tunnin ja väli on alle kymmenen minuuttia. Kohta Haikaranpesä kutsuu.
21:56 Ja nyt lähdetään.
9.3.2006
13.3.2006 - Loppusanat
Keskiviikkoiltana saavuimme Haikaranpesään puoli yhdentoista tienoilla. Olimme tullessamme osaston ainoat asiakkaat, ja saimme itsellemme ammeellisen synnytyssalin. Tullessamme kohdunsuu oli 2-3 senttiä auki ja Hermionen syke oli hieman korkealla.Kätilön valmistellessa Annaa yön koitoksiin minä lähdin tutkimaan keittiön ruokavarastoja. Leipää ja päällystevaihtoehtoja oli runsaasti tarjolla, tein itselleni kinkkuleivän ja palasin takaisin saliin.
Puolen yön tienoilla Anna meni istumaan lämpöiseen suihkuun. Minä makaan sängyllä, minua väsyttää hieman, mutta onneksi olen nukkunut edellisenä yönä 10 tuntia.
Puoli yhdeltä Anna ottaa akvarakkulat selkäänsä, kohdunsuu on nyt 4 senttiä auki. Salin amme on täyttymässä ja kohta Anna siirtyy lämpöiseen veteen puoleksitoista tunniksi. Kymmentä vaille kaksi Anna ottaa akvarakkulat nivusiin, ja hetken päästä vielä toiset hieman enemmän reisien suuntaan.
Puoli kolmelta kylpy ei enää riitä lievittämään kipuja ja Anna siirtyy ilokaasuun. Kohdunsuu on nyt 6 senttiä auki, avautuminen on tapahtunut melko tarkkaan sentti tunnissa, joten laskeskelen avautumisvaiheen päättyvän joskus kuuden tienoilla.
Tässä vaiheessa minun osuuteni synnytyksessä on ollut suunnilleen seuraava: olen syönyt omenan, suklaata, hakenut Annalle kylpyyn vuoden vanhan Anna-lehden, syönyt lisää suklaata ja juonut kofeiinintarpeeseeni tölkillisen Jolt-colaa.
3:20 Anna tilaa epiduraalin. 3:45 kätilö laittaa tipan kädenselkään. Anna imee ilokaasua ja minä painelen Annan alaselkää supistusten tahtiin.
4:10 Äärettömän Tehokas sänkileukainen nukutuslääkäri saapuu. Kätilö ja kätilöopiskelija ovat etukäteen laittaneet tarvittavat välineet näkyville, joten nukutuslääkärin ei tarvitse tuhlata energiaa kolmea sanaa enempää kätilöiden komentamiseen. Jämäkkä "Nyt paikallaan vaikka mikä olisi" Annalle, neula selkään ja puudute sisään. Operaatio on ohi, tehotohtorin kännykkä soittaa joululaulua ja seuraava huone kutsuu.
Epiduraali alkaa vaikuttaa tehokkaasti puolen tunnin kuluttua. Anna on 8-9 senttiä auki ja kätilö päästää lapsivedet ulos 4:45. Lapsivesi on vaaleanvihreää, joten vauvan turvallisuuden takia synnytys päätetään tehdä perinteisesti sängyssä. Hermionen päähän kiinnitetään sykeanturi. Viiden tienoilla on rauhallinen hetki, epiduraali toimii hyvin ja Anna kävelee ympäri salia. Minä kannattelen Annan tippapulloa. Puoli kuuden tietämillä Annan kanyyliin laitetaan supistuksia voimistavaa ainetta
Ponnistusvaihe alkaa 6:40. Kätilö ja kätilöopiskelija kehuvat ponnistusten aikana "Hyvä, hyvä, vielä kerran" ja minun tehtävänäni on painaa Annan päätä rintaa vasten. Kertaalleen sydänäänet alkavat laskea ja päivystävä lääkäri käy katsomassa tilannetta. Sydänäänet palautuvat nopeasti, kun Anna kääntyy kontilleen ja hengittää happea.
7:25 osastolääkäri saapuu paikalle, vauvan sydänäänissä on laskuja ja ponnistukset alkavat heikkenemään. Vauva autetaan ulos imukupilla (kiwi-kuppi) yhdellä vedolla.
Hermione syntyi 9.3 kello 7:33. Syntymäpaino oli 3750 grammaa ja pituutta 52 senttiä. Ennen punnitusta hän tosin ehti kakkia synnytysvuoteen ja isänsä t-paidan ja fleece-housut.
Synnytyksen jälkeen selvisi, että Hermionen napanuora oli tavanomaista lyhyempi. Tämä luultavasti selitti sydänäänten hetkellisen laskun ja imukupin tarpeen ulostulovaiheessa. Lyhyen napanuoran takia tyttö ei päässyt heti rinnalle, vaan hän joutui odottamaan kätilön suorittamaa nuoran katkaisua.
Puolueettomien ammattilaisten lausunnot Hermionesta olivat mairittelevia: moitteeton, reipas, kauniinvärinen lapsi (lastenlääkäri). Jäntevä ja tempperamenttinen tyttö. ... Tytöllä hieno imetysote, ajoittain malttamaton ... Ei keltaisuutta. Iho kauniin värinen. Napa siisti ... Kopioita ei lähetetä. (kätilö).
Kotiuduimme lauantaina 11.3. Kotiinlähtöpaino oli 3570 grammaa.
Tämä odotuspäiväkirja päättyy tähän. Viimeiset yhdeksän kuukautta ovat
olleet jännittävää aikaa, mutta nyt kaikki on varsinaisesti vasta
alkanut. Kiitokset lukijoille.
Tarina jatkuu...
Lue jännittävä blogi-muotoinen jatko-osa Koti-isän päiväkirja, jossa seurataan konsultin muuttumista kotihengeksi.
